Kaikki alkoi siitä, kun 25. tammikuuta otin junan Schipolin lentokentältä Rotterdamiin, matkustin vahingossa 1. luokassa, mutta en jäänyt kiinni ja saavuin uuteen kotikaupunkiini innosta soikeana. Ensivaikutelma oli mykistävä. Pimeässä kaupunki näytti upealta kaikkine valoineen ja korkeine pilvenpiirtäjineen. En voinut uskoa, että tämä tosiaan on se kaupunki, joka tulee olemaan kotini seuraavat 5 kuukautta.
Asun yksiössä opiskelija-asuntolassa, jossa asuu myös suurin osa INHolland universityn muista vaihto-opiskelijoista. Siinä on etunsa, koska opiskelijoita tapaa päivittäin ja aina on joku jonka kanssa kahvitella. Olen joutunut ihan tietoisesti välillä pitämään päiviä, jolloin päätän olla yksin. Tällaiselle peruskainuulaiselle tulee tällaisessa ihmispaljoudessa antrofobian oireita, jos ei ole välillä yksin. Niin tosiaan, Rotterdam on Alankomaiden toiseksi suurin kaupunki Amsterdamin jälkeen. Populaa on vajaa 700000, jotenka väkkee riittää!
Opiskelu on mukavaa, mutta haastavaa. Lähiopetustunteja on tosi vähän, mutta ryhmätöitä ja projekteja sitäkin enemmän. Nämä ensimmäiset viikot ovat oikeastaan olleet sopeutumista uusiin opiskelutapoihin ja arjen pyörimiseen uudessa ympäristössä.
Rotterdamin pilvenpiirtäjiä. Lisää tulee koko ajan!
Näkymä asunnostani.
Rotterdamin vanha satama
Hii. Hieno tausta! ja blogi.
ReplyDelete