Amsterdam ja Anni tuli kylään!

Voi sitä ilon päivää, kun sain ensimmäisen vieraan kylään! Annin kanssa sovittiin treffit Amsterdamiin ja pääsin itsekin tutustumaan tähän niinkutsuttuun romanttiseen Alankomaiden Venetsiaan. Ensivaikutelma ei ollut lainkaan romanttinen kaikkien ihmisten ja souvenir-kauppojen keskellä, mutta täytyy myöntää, että rakastuin kaupunkiin myöhemmin. Kaupunki on söpöine taloineen ja sokkeloisine katuineen varsin viehättävä ja hyvin erilainen verrattuna Rotterdamin moderniin arkkitehtuuriin.

Tällaisia pieniä asuntolaivoja siellä oli pilvin pimein.

Kanavat pujottelivat keskustassa ristiin rastiin.

Kuuluisan kirjailijan patsas.

Vino talo.

Majoituimme laivahostellissa, joka oli mielestäni kaikista amsterdamilaisin tapa yöpyä kaupungissa, jossa on vettä enemmän kuin juoda jaksaa. Nautimme olostamme Amsterdamissa ja kiertelimme ympäri keskustaa. Lorvimme kuppiloissa. Kävimme myös Van Gogh -museossa ja paheksumassa Anne Frankin talon restauroitua ulkonäköä. Sitten siirryimme Rotterdamiin!

Itselaukaisin on nerokas keksintö! Taustalla Erasmus-silta. 

Rotterdamin markkinoilla musseleita. 

Kuutiotalot on joka turistin ilo.

Katso nyt niitä! Somia.

Kävelimme Rotterdamissa jalkamme kipeiksi, mutta se on paras tapa tutustua tähän satamakaupunkiin. Rotterdamin satama on tosiaan Euroopan suurin ja maailma kolmanneksi suurin satama. En ole kyllä nähnyt vielä yhtään merkkiä kyseisestä satamasta, mutta ei se valekaan voi olla.

Lauantaisin ja tiistaisin Rotterdamissa on suuret ulkoilmamarkkinat, jonne sitten Anninkin kanssa menimme nauttimaan sinisimpukoita. Simpukat olivat halpaa kuin saippua, kuten Anni sen sanoisi. Ja hyvää ja namia!
Muutenkin tunnelma markkinoilla on kokemisen arvoinen, ihmisiä on paljon ja kaikkea löytyy!

Anni tutustui myös muutamaan ystävääni, joihin olen tutustunut opiskeluni aikana. Nautimme illallisen porukalla marokkolaisessa ravintolassa ja menimme aikaisin nukkumaan muiden jäädessä Rotterdamin yöhön. Aina ei jaksa riekkua. Varsinkaan jos seuraavana päivänä on laiskasunnuntai ja kuutiotalot odottavat tutustumista!

Aika meni nopeasti ja Anni lähti Suomeen, mutta toivottavasti Anni suunnittelet jo seuraavaa reissua!

Hurraa ja riemua Rotterdamissa!

Hui. Tasan neljä viikkoa, 5 päivää, 2 tuntia ja 30 minuuttia siitä, kun lähdin kotoa Kajaanista autuaan tietämättömänä, mikä minua Rotterdamissa odotti. yksi viidesosaa matkasta takana ja paljon(?) on ennättänyt tapahtua näiden päivien aikana.

Kaikki alkoi siitä, kun 25. tammikuuta otin junan Schipolin lentokentältä Rotterdamiin, matkustin vahingossa 1. luokassa, mutta en jäänyt kiinni ja saavuin uuteen kotikaupunkiini innosta soikeana. Ensivaikutelma oli mykistävä. Pimeässä kaupunki näytti upealta kaikkine valoineen ja korkeine pilvenpiirtäjineen. En voinut uskoa, että tämä tosiaan on se kaupunki, joka tulee olemaan kotini seuraavat 5 kuukautta.

Asun yksiössä opiskelija-asuntolassa, jossa asuu myös suurin osa INHolland universityn muista vaihto-opiskelijoista. Siinä on etunsa, koska opiskelijoita tapaa päivittäin ja aina on joku jonka kanssa kahvitella. Olen joutunut ihan tietoisesti välillä pitämään päiviä, jolloin päätän olla yksin. Tällaiselle peruskainuulaiselle tulee tällaisessa ihmispaljoudessa antrofobian oireita, jos ei ole välillä yksin. Niin tosiaan, Rotterdam on Alankomaiden toiseksi suurin kaupunki Amsterdamin jälkeen. Populaa on vajaa 700000, jotenka väkkee riittää!

Opiskelu on mukavaa, mutta haastavaa. Lähiopetustunteja on tosi vähän, mutta ryhmätöitä ja projekteja sitäkin enemmän. Nämä ensimmäiset viikot ovat oikeastaan olleet sopeutumista uusiin opiskelutapoihin ja arjen pyörimiseen uudessa ympäristössä.

Rotterdamin pilvenpiirtäjiä. Lisää tulee koko ajan!

Näkymä asunnostani.

Rotterdamin vanha satama